Loppu pohdintoja

Kurssi sujui erivaiheissaan; Hyvin, mutta alussa oli vaikeaa aloittaa, koska oli paljon uusia asioita,joita ryhmämme ei heti ymmärtänyt. Mitä enemmän saimme työtä tehtyä, sitä selvemmäksi se tuli.

Opimme; Käyttämään wikispaces:iä, toimimaan ryhmässä ja käyttämään verkkoa sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Oman toiminnan arviointi;
Sari; Toimin mielestäni hyvin, tosin tietyt työt jäivät vähän roikkumaan, mutta tulivat tehdyiksi loppujen lopulta.
Siiri; Olisin voinut jakaa työt pidemmälle aikavälille, mutta sain kuitenkin kaiken tehtyä haluammallani tavalla. Kurssi oli mielenkiintoinen.
Suvi; Hyvin, mutta työt olisi ajoittaa paremmin. Kurssi oli hauska vaihtelu normaaliin kurssiin verraten.
Kimi;Hyvin, mutta poissaolot vaikeuttivat työtä, kaikk ituli kuitenkin tehdyksi!

Ryhmä toimi hyvin tosin kommunikointi vapaa-ajalla tuotti joskus vaikeuksia.

Ryhmän ohjaus ja oppimismateriaali tukivat melko hyvin, vaikka ohjeet olivat ainakin meille joskus täyttä hepreaa.

Työ toteutui osittain suhteessa ennakkooletuksiin, mutta oletukset muuttuivat työn teon aikana, lopputulos on kuitenkin toteutettu tavalla, jolla halusimmekin.

Kurssin kehittämiseksi; ohjeet voisi käydä läpi niin suullisesti kuin antaa myös tiivistelmä vaikka paperilla, sillä asiat unohtuvat nopeasti.

Jokainen ryhmäläisistämme on valinnut lukemastamme novellikokoelmasta juuri itseään lähimmältä tuntuvan novellin tarkempaan tulkintaan. Olemme pohtineet novellin sidettä meihin itseemme lukijoina sekä ihmisinä.Erityyppiset aiheet, kielelliset ilmaukset sekä kerronta viehättävät erilaisia ihmisiä, jonka vuoksi maailma on täynnä erilaista kirjallisuutta. Työmme aikana ryhmämme tuli yksimieliseen tulokseen siitä, että ihmisten mieltymys juuri tietyntyyppisiin novelleihin kertoo meistä jotakin. Sillä, mikä kiinnostaa meitä ja mistä haluamme lukea, on aina jokin kytkös elämäämme. Toisinaan saatamme samaistua novellin päähenkilöön, toisinaan taas novellin tapa kertoa asiat tuntuu meistä kotoisalta ja joskus vaan tunnemme kaipuuta elää sellaista elämää kuin lukemassamme novellissa eletään.
Ryhmässämme olemme kaikki erilaisia ihmisiä, jonka vuoksi myös lukemamme novellit ovat hyvin erilaisia. Voimme kuitenkin todeta, että ryhmämme kolmen tytön Sarin, Suvin sekä Siirin lukemissa novelleissa käsitellään ihmissuhteita eri tavoin, kun taas ryhmämme ainoan pojan Kimin novelli kertoo enemmän periksi antamattomuudesta ja ihmisen halusta kulkea oma polkunsa. Voimme siis todeta tämän projektin perusteella, että tytöt ovat ainakin jossain määrin poikia enemmän viehättyneitä tunnepohjaisiin teksteihin. Tunteita käsitteleviä tekstejä on myös hyvin monenlaisia, jotkut keskittyvät enemmän yhden ihmisen tunteisiin, niin kuin Eeva-Liisa Mannerin novelli Aamulla kello viisi, kun taas toiset keskittyvät voimakkaammin kahden ihmisen väliseen suhteeseen, kuten Maila Talvion Huhtikuun Manta.
Suomalaisia mestari novelleja luettuamme voimme siis todeta, että maailmassamme on yhtä paljon erilaista kirjallisuutta, kun on erilaisia ihmisiäkin. Jokainen meistä voi siis kirjallisuutta lukemalla sukeltaa maailmaan joka koskettaa meitä lähemmin kuin osasimmekaan kuvitella. Kirjallisuuden harrastaminen on yksi tapa käsitellä mennyttä, selvitä tämänpäiväisestä, taikka unelmoida tulevaisuudesta.

Luin Teuvo Pakkalan novellin Poikatyttö. Se kertoi Lisa nimisestä tytöstä, jota kutsutaan poikatytöksi. Hän on aika kovapäinen ja on aina tappelemassa poikien kanssa, jotka yleensä häviävät Lisalle. Jos novelli kertoo jotain minusta niin se on kait se etten anna periksi yleensä helposti niin kuin ei Lisakaan.
Novellin teksti on aika vanhan aikaista välillä, jota oli välillä vaikea ymmärtää.

testaus

Novellini aamulla kello viisi ja minä sen lukijana

Ihmissuhteet ovat kiinnostaneet minua koko elämäni ajan. Mielestäni ei ole mitään mielenkiintoisempaa kuin yrittää ymmärtää mikä saa ihmiset rakastamaan taikka vihaamaan toisiaan. Mikä kemia ihmisten välillä on niin voimakasta, että heidän välille syntyy niin voimakkaita tunnelatauksia kuin rakkaus tai viha?
Ihmissuhteisiin kiinnostukseni innoittamana valitsin novellikseni Eeva-Liisa Mannerin Aamulla kello viisi. Novellin kertojana toimii nuori nainen, joka on kävelyllä rakastettunsa kanssa. Tekstin edetessä nainen alkaa pohtia hänen ja rakastettunsa välistä suhdetta, ja sitä, mikä sai hänet esittelemään miehensä kaikille ystävilleen. Pikkuhiljaa tyttö alkaa ymmärtää, että vaikka kuinka hän yrittäisi uskotella itselleen, ei heidän välillänsä ole todellista rakkauta, sitä rakkauta josta hän on koko elämänsä haaveillut. Toki tyttö rakastaa poikaa täysin rinnoin koko sydämestä, mutta pojalle kaikki on vain peliä. Hänellä on useita rakastajattaria, joista yksikään ei ole toistansa merkittävämpi pojalle. Tämän ymmärtäessään tyttö alkaa nähdä asiat aivan uudella tavalla, ja hetken ajan hän tuntee voimaa nousta vastarintaan poikaa vastaan, kunnes tämä taas muutamalla sanalla tukahduttaa tytön. Poika tuntuu ikäänkuin hallitsevan tyttöä sanoillaan ja teoillaan: vaikka tyttö tietää ettei hänen ole terveellistä olla kyseisessä suhteessa, ei hän haluaisi koskaan luopua pojasta.
Novellin lopussa poika kuitenkin jättää tytön yksin kahvilaan, eikä enää palaa. Hylätyksi tulemisen ymmärtämisen jälkeen tyttö alkaa hortoilla ympäriinsä sekä fyysisesti että henkisesti. Novellin viimeinen lause: "On kylmä." tiivistää osuvasti koko tekstin tunnelman.

Aamulla kello viisi herätti minussa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta pidin novellista, sillä se tuntui kolahtavan minussa pintaa syvemmälle. Toisaalta taas juuri tämä seikka novellissa sai minut ahdistumaan. Tytön ajatuksen sekä tunteet ja pojan käyttäytyminen tuntuivat jollain tapaa hyvin läheisiltä omaan elämääni nähden, joten novellia lukiessani pystyin todella samaistumaan tyttöön. En nyt voi väittää, että minusta tuntui kuin olisin lukenut kertomusta omasta elämästäni, mutta ei paljon muutakaan. Kaikki tässä novellissa tuntui niin läheiseltä, että vielä nukkumaan mennessänikin se pyöri mielessäni. Tytön ajatukset onnesta, ahdistuksesta, kuolemasta sekä kaiken kestävästä ruusuisesta rakkaudesta olivat kuin omiani. Tämä todentosiaan sai kylmät väreet kulkemaan selässäni.

Mitä novellit kertovat lukijasta (jatketaan huomenna tunnilla kun pistetään nippu kasaan!)

Jokainen ryhmäläisistämme on valinnut lukemastamme novellikokoelmasta juuri itseään lähimmältä tuntuvan novellin tarkempaan tulkintaan. Olemme pohtineet novellin sidettä meihin itseemme lukijoina sekä ihmisinä.
Erityyppiset aiheet, kielelliset ilmaukset sekä kerronta viehättävät erilaisia ihmisiä, jonka vuoksi maailma on täynnä erilaista kirjallisuutta. Työmme aikana ryhmämme tuli yksimieliseen tulokseen siitä, että ihmisten mieltymys juuri tietyntyyppisiin novelleihin kertoo meistä jotakin. Sillä, mikä kiinnostaa meitä ja mistä haluamme lukea, on aina jokin kytkös elämäämme. Toisinaan saatamme samaistua novellin päähenkilöön, toisinaan taas novellin tapa kertoa asiat tuntuu meistä kotoisalta ja joskus vaan tunnemme kaipuuta elää sellaista elämää kuin lukemassamme novellissa eletään.

minä lukijana

Novelli kertoo minusta lukijana ainaki sen, että valitsen lukemiset ensivaikutelman mukaan ja yleensä sen minkä valitsen niin luen myös kokonaan. Tästä novellista ensivaikutelma tuli otsikosta Huhtikuun-Manta, koska olen myös syntynyt huhtikuussa(aprillikuussa). En mm. huomioinut novellin kieltä tai aikaa ollenkaan valinnassa. Koko valinta perustui ensivaikutelmaan.

Mitä novelli kertoo?

Valitsin novellin Huhtikuun Manta (Maila Talvio), sen otsikon perusteella ja myös sen mukaan kenestä novellistista haluan tehdä esittelyn.
Novelli kertoo siis Mantasta ja Matista, jotka ovat ajautuneet naimisiin ja varsinkin Manta miettii miksi yleensä nai Matin. Hän päättää hakea eroa kahdenkymmenen aviovuoden jälkeen, mutta novellin lopussa kaikkien selvittelyjen jälkeen Manta päättää ottaa Matin takaisin. Novelli kertoo siis ihmissuhteista ja niiden vaikeudesta sekä valinnoista. Manta luulee että on parempi olla ilman mattia ja hänen ärsyttäviä piirteitään, mutta huomaa ettei elämä ole parempaa niin.
Ehkä Talvio haluaa ihmisen miettivän tekojensa seurauksia ja novellin voisikin tiivistää ajatukseen "vanhassa vara parempi".

totaaa??

Koskas noit tekstei sit pitää alkaa laittaa tonne sivulle tai jtn?? et kuinka paljo myö viel tehää tänne blogii???

Novellini Kun on tunteet ja minä lukijana

Valitsin Maria Jotunin ensin sen pohjalta, millainen otsikko hänen novellissaan oli, enkä siinä vaiheessa tiennyt minkä asian puolesta hän oikeastaan kirjoitti. Kun aloin tutustumaan hänen teokseensa, huomasin että olis valinnut sattumalta juuri minun tyylisen novellistin. Hänen aiheenaan novelleissa on suurimmaksi osaksi naisten asema ja oikeudet sekä rakkaus. Hänen novellinsa ovat helposti rivien välistä luettavia ilman, että edes tietää hänen aihepiiriään.

Novelli Kun on tunteet kertoo naisesta, joka joutuu vastoin tahtoaan naimisiin, vaikka nainen rakastaakin toista miestä. Hän joutuu alistumaan kohtaloonsa, vaikka tunteet vellovat suunnattomasti. Nainen joutuu luopumaan tunteistaan ja hyväksymään sen, ettei hänellä ole oikeutta rakkauteen. Nainen on tässä kertomuksessa kertojana, mikä saa sen tuntumaan hyvin päiväkirjamaiselta. Jos kertoja olisi ollut joku ulkopuolinen tai toinen miehistä, olisi tunnelma ja merkitys muuttunut.
Jotuni käyttää usein naista kertojana, jolloin naisen tunteet ja näkökulma tulee esiin.
Kuten näkyy juoni on hyvin suppea, mutta se kattaa paljon asiaa vapaudesta ja yksilön oikeuksista: tässä tapauksessa naisen.

Hänen novelleissaan naiset joutuivat alistumaan miehen tahtoon, joutuivat naida miehen, jota eivät oikeasti rakastaneet ja rakastivat miestä, jota eivät ikinä tulisi saamaan. Sinänsä hieman suppea aihepiiri ja kovin kulutettu, mutta hänen teksteissään koko aihe sai minusta kantavammat siivet.
Minustakin naisen kuuluu saada olla itsenäinen ja tietenkin päättää omista asioistaan jajos kyse on rakkaudesta, on minustakin tärkeää, että nainen saisi samat mahdollisuudet, kuin mieskin. Hulluksihan siinä tulee, jos joutuu alistetuksi toisen miehen valtaan, tai olla naimisissa miehen kanssa, joka ei arvosta. Pidän ihmissuhteisiin liittyvästä kirjallisuudesta, joten valintani oli siinä mielessä oikea.

On sääli sinänsä, ettei sen ajan yhteiskunta ymmärtänyt, ettei nainen ole vain jokin välikäsi, tai kauppatavaraa. Vaikka tilanne oli esim. taloudellisesti ja eettisesti erilainen, kuin nykyään, naisten aseman parantajia oli silti aivan liian vähän. Onneksi tällainen kirjallisuuden aihe antoi alkuvauhdin muutokselle...

http://verkkolehtipilotti.wikispaces.com/Sivistymattomat

Idea

Okei eli siis kun eilen kirjoitin jatkoa tuolle suunnittelulle niin tehdäänkö niin että jokainen kirjoittaa sen oman pohdintansa novellista ja miksi valitsi sen tänne blogiin. Ja sitten myös siihen samaan voisi pohtia sitä että mitä novellin valinta kertoo sinusta itsestäsi. Okei?

Jatkoa suunnitteluun..

Eli siis lopulliseen työhöön olisi tarkoituksena tehdä esittely/pohdinta jokaisen ryhmäläisen valitsemasta novellista, sekä esittely sen kirjoittajasta. Tämän jälkeen vertaamme novelleiden yhtäläisyyksiä sekä eroja, sekä vertaamme ryhmäläisiemme yhtäläisyyksiä sekä eroja ihmisinä. Tämä kaikki luo kytköksen siihen, mitä valitsemamme novelli kertoo meistä ihmisenä ja miksi tietynlaiset novellit kiehtovat tietynlaisia ihmisiä.
Visuaalisten lisien olemassaolosta/olemattomuudesta emme ole vielä ryhmän keskuudessa päättäneet. Ideoita?

Valitsemani novellin kirjailija Eeva-Liisa Manner

Eeva-Liisa Manner oli suomalainen kirjailija, runoilija ja suomentaja. Sekä toimi myös kirjallisuuskriitikkona. Hän syntyi 5. joulukuuta 1921 Helsingissä ja kuoli 7. heinäkuuta 1995 Tampereella. Manner kasvoi isovanhempiensa kanssa Viipurissa, joka säteili hänen teoksissaan läpi hänen elämänsä. Mannerin kuoltua hänet haudattiin Kalevankankaan hautausmaalle. Ensimmäisen runokokoelmansa Manner kirjoitti vuonna 1944 ja viimeisensä vuonna 1999, joten hän toimi aktiivisena kirjailijana yli 50 vuotta.

Hänen läpimurtoteostaan, runokokoelmaa Tämä matka (1956) on pidetty Suomen sodanjälkeisen modernismin uranuurtajana.Mannerta pidetään yhtenä sodanjälkeisen aikamme tärkeimmistä runoilijoista. Runojen lisäksi hän kirjoitti myös lukuisia muita runokokoelmia, näytelmiä sekä muuta tuotantoa, kuten novellikokoelmia sekä radiokuunnelmia.
Hän voitti elämänsä aikana lukuisia arvostettuja palkintoja kuten:
Valtion kirjallisuuspalkinto 1952, 1957, 1960, 1961, 1967Valtion näytelmäkirjailijapalkinto 1968Kääntäjäpalkinto 1975 (yhdessä Kirsi Kunnaksen kanssa)SKS:n palkinto 1957, 1960Aleksis Kiven palkinto 1961Mikael Agricola-palkinto 1962Tampereen kaupungin palkinto 1956, 1959, 1960, 1965, 1968, 1971, 1976Hämeen läänin taidepalkinto 1972Suomen kulttuurirahaston tunnustuspalkinto 1976

Mannerin kunniaksi on luotu Suomen kirjailijaliiton myöntämä Eeva-Liisa Manner-palkinto hyvin ansioituneille runoilijoille.
Vuonna 2004 Finlandia-palkinnon pokannut Runoilijan talossa romaani on Mannerin elämään pohjautuva Helena Sinervon teos. Vuosi tämän jälkeen hänen kunniakseen perustettiin Eeva-Liisa Manner seura, jonka puheenjohtajana toimii Marja-Leena Tuuma.

(kuvia Eeva-Liisa Mannerista en valitettavasti onnistunut löytämään.)

Työ jatkuu taas...

Seuraavaksi sovimme, että mietimme novellin tarkoitusta(mitä sillä halutaan kertoa) ja miksi valitsimme novellin. Jokainen ryhmän jäsen kirjoittaa pohdintansa blogiin.

Teuvo Pakkala

Teuvo Pakkala (alun perin Teodor Oskar Frosterus) oli suomalainen kirjailija, joka eli 9.huhtikuuta 1862, Oulu - 7.toukokuuta 1925, Kuopio. Pakkala lasketaan 1880–1890-lukujen realisteihin ja häntä on usein nimitetty myös naturalistiksi. Hänellä on teoksissaan hienoja lasten kuvauksia.

Pakkalan lapsuus oli ankea, sillä hänen isänsä oli juoppo. Siitä joutuivat viisi lastakin kärsimään, ja isän ollessa retkillään sairasteleva äiti sai kantaa vastuun perheestä. Isän alkoholinkäyttö teki alun perin käsityöläisperheestä köyhälistöä.

Perheen elämä muuttui, kun Pakkalan isä koki herätyksen ja luopui viinasta.
Isän pääsy tukkiyhtiön työnjohtajaksi mahdollisti sen, että poika-Pakkala pääsi aloittamaan koulunkäynnin Oulun ala-alkeiskoulussa. Vuonna 1847 Pakkala siirtyi vastaperustettuun Oulun suomalaiseen yksityislyseoon, jossa hän tapasi tulevan vaimonsa Agnes Tervon.

Pakkala pääsi ylioppilaaksi 1882. Hän yritti aluksi Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa eli nykyisessä Helsingin yliopistossa lääketieteen, kielten ja historian opintoja, mutta ne eivät oikein innostaneet.
Pakkala avioitui Agnes Tervon kanssa 13. joulukuuta 1889. Agnes kirjoitti nimimerkillä, joskin pelkästään harrastuksen vuoksi. Pakkala oli jo lyseossa kannustanut tulevaa vaimoaan kirjoitusharrastukseen. Perheeseen syntyi kaksi lasta: Samuli ja Erkki.

hän 1923 siirtyi kirjaston ja kansalaisopiston johtajaksi valitun poikansa mukana Kuopioo. Siellä Pakkala kuoli 7. toukokuuta 1925. Kirjailija kuitenkin haudattiin 11. toukokuuta 1925 kotikaupunkiinsa Ouluun. Ouluun pystytettiin 1970-luvulla vielä pronssinen patsaskin, sopivasti Vaaranpuistoon. Raksilan kaupunginosassa on myös Teuvo Pakkalan kunniaksi nimetty Teuvo Pakkalan koulu, joka on 1.-6. luokkien peruskoulu.