Työn jatkosuunnitelma

Jatkamme työtämme tarkastelemalla valitsemiamme novelleja. Pohtimalla miten kirja toteuttaa novellien kriteerit eli jättää tilaa mielikuvitukselle jne. ja mitä novellin kirjoittaja haluaa sanoa novellillaan. Sekä jatkamme kirjan lukemista.

Maila Talvio

Oikea nimi: Maila Mikkola. Syntyi 1871 Hartolassa. Perheessä oli yhteensä yhdeksän lasta.

Talvio opiskeli tyttökoulussa Helsingissä, josta valmistuttuaan palasi kotiin sisariensa kotiopettajaksi. Samoihin aikoihin 16-vuotias Talvio aloitti kirjoittamisen. Mentyään naimisiin 1893 kielitieteilijä J.J Mikkolan kanssa hän muutti miehensä kanssa Helsinkiin. Miehensä avustuksella hän pääsi kirjoittamaan päivälehteen ja Suomen kuvalehteen. Hän myös taisteli sortovuosina Suomen oikeuksien puolesta. Tämän lisäksi Talvio teki kääntötyötä puolasta suomeen ja hänen kotonaan pitämä kirjallinen salonki sai myös kuuluisuutta.

1901 Maila Talvio teki kirjallisen läpimurtonsa torpparien epäkohtia käsittelevällä Pimeän Pirtin hävityksellä. Tosin Talvio julkaisi esikoisteoksensa Haapaniemen keinu 1895. Talvio käsitteli kirjoissaan maaseudun yhteiskunnallisia ongelmia, mutta suhtautui silti varauksella mm. sosialismiin. Muita yleisiä aiheita hänen teoksissaan olivat; perinnöllisyysoppi ja pessimismi.

Maila Talvio toimi myös erilaisissa hyväntekeväisyysprojekteissa esimerkiksi: hän toimi aktiivisesti tuberkuloosin torjunta työssä 1910. Hän myös kirjoitti kirjan aiheeseen liittyen ja käsikirjoituksen samannimiseen elokuvaan. Hän toimi myös mukana Satakuntalaisen Osakunnan keräystyössä. Jonka ansiosta Harjavaltaan perustettiin Satalinnan keuhkotautiparantola. Ennen kuolemaansa 1950 Talvio sai Helsingin yliopiston kunniatohtorin arvon Helsingon 400-vuotisjuhlien yhteydessä. Hän kuoli 19521 Helsingissä.

Kirjailijavalinta

Valitsin kirjailijakseni Maila Talvion ja hänen novellinsa Huhtikuun-Manta. Kirjailija esittely tulee lähiaikoina.

Maria Jotuni

Oikea nimi: Maria Haggrén, naimisiin menon jälkeen Tarkiainen
Salanimi: Maria Haggrén-Jotuni, Nix, Maria Kustaava Tarkiainen
Perhe: kaksi poikaa, Jukka ja Tuttu, sekä aviomies Viljo
Nuoruus: ylioppilas, Opiskeli Aleksanterin yliopistossa taidehistoriaa ja historiaa. Ei saanut tutkintoaan kuitenkaan valmiiksi.
Sukunimi Jotuni merkitsee muinaisskandinavisten tarinoiden jättiläistä. Jotuni on myös harvinaisempi nimitys suomalaisen kansanperinteen jättiläisille, jatuleille. Myös saamelaiset käyttivät samantyyppistä nimitystä jättiläisistä.

Maria Haggrén ja hänen sisaruksensa itse ottivat itselleen kyseisen nimen Jotuni ja tällä tavoin he osallistuivat näin sukunimien suomentamisaaltoon. Hän oli myös yksi Suomen parhaimmista aforistikoista.

Maria Jotuni syntyi 9. huhtikuuta 1880 ja kuoli 30. syyskuuta 1943. Hän oli merkittävä suomalainen kirjailija, sekä näytelmäkirjailija. Jotuni muistetaan parhaiten romaanista huojuva talo, jolla hän osallistui 1930- luvun alussa Otavan kirjoituskilpailuun, mutta veti teoksensa pois, koska ei saanut ensimmäistä palkintoa, joten teos julkaistiin kuitenkin vasta 20 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

Hänen lukuisista näytelmistään ns. taiteellisessa mielessä merkittävimpiä ovat komedia Miehen kylkiluu (1914), jonka suosio on ulottunut vielä näihinkin päiviin, sekä tragedia Olen syyllinen (1929). Kymmenen vuotta myöhemmin Miehen kylkiluun ilmestymisestä, Kansallisteatteriin tuli Tohvelisankarin rouva, joka synnytti valtaisan kohun teatterin moraalisesta rappiosta.
Koko tuotannon leimallisin piirre on iskevä ja hienosti henkilöiden sisintä paljastava dialogi, joka on toisaalta myös ominaista ulkokohtaista kuvailua karttaville novelleille.

Maria Jotunin ensimmäisiä novellikokoelmien olivat Suhteita (1905) ja Rakkautta (1907). Jälkimmäinen kokoelma keräsi kuitenkin enemmän huomiota ja sai aikaan suuremman kritiikin, toisin kuin ensimmäinen kokoelma.
Myöhemmistä novellikokoelmista huomattavimpia ja tunnetuimpia ovat Kun on tunteet (1913) ja Tyttö ruusutarhassa (1927). Näiden kaikkien keskeisenä aiheena on erityyppiset ihmiset, eritoten naiset ja heidän asemansa
Myös rakkaus ja ihmissuhteet ovat teksteissä hyvin suuressa osassa. Näiden lisäksi hän käsitteli myös muita yhteiskunnallisia epäkohtia, käyttäen kyseenalaistavaa huumoria.

Maria Jotuni sai kuvansa postimerkkiin 1980

Kirjailijavalinta

Otan tutkittavaksi Maria Jotunin novellikokoelmista novellit...

Yleisesti proosasta..

Proosa siis tarkoittaa suoranaista tekstiä, joka ei noudata mitään runomittaa, riimejä tai alkusointua. Proosa jaetaan yleensä taideproosaan eli kaunokirjallisuuteen ja asiaproosaan, asiateksteihin, joissa voidaan myös käyttää tieteellistä termistöä tai ammattisanastoa yleensä.

Taideproosaan luetaan aina suorasanainen kaunokirjallisuus, etenkin novellit ja romaanit. Proosa voidaan määritellä tarinaan pohjaavaksi kertomakirjallisuudeksi, joka jakautuu kahtia eli faktaan ja fiktioon sen mukaan, löytyykö kirjoituksesta mielikuvituksen tuotetta vai tosiasioihin perustuvaa..

Ne tarinat, jonka tekstit perustuvat fiktioon, eivät ole tapahtuneet, mutta voisivat tapahtua. Fiktioon kuuluvat mm. fantasiakirjallisuus, sekä tieteiskirjallisuus.
Faktaan perustuvat tekstit ovat taas tosipohjaisia asiatekstejä, mutta esimerkiksi elämänkerrat voivat osittain olla kaunokirjallista tekstiä.

Asiaproosa on tavallinen ilmaisumuoto vaikka sanomalehdissa, aikakauslehdissä, tietosanakirjoissa ja monissa muissa kirjoitetun kielen lajeissa. Myös taitavien toimittajien tekstit saattavat joskus yltää jopa kaunokirjallisiin ansioihin.

On myös muita proosan lajeja esim. minuuttinovelli, joka on todella lyhyt novelli. Se on luettavissa noin minuutissa. Tai proosaruno, joka taas on säkeisiin jakamaton eli proosan muotoon asemoitu runo.

Novelli on lyhyt kirjallinen proosateos, jonka pituutta on vaikea määrittää, eikä aina ole selvää milloin sitä tulisi kutsua pienoisromaaniksi, milloin novelliksi.
Tosin klassisen määritelmän mukaan novelli on juuri riittävän lyhyt luettavaksi yhdellä kertaa ja sen erottaa romaanista sen tiivis ja ytimekäs kerronta, mutta lyhyt kerrontamuoto rajaa jonkin verran tarinassa esiintyvien henkilöiden määrää.

pari sanaa kirjasta...

Kirja näytti aika tylsältä, synkältä, vanhalta ja harmaa sävy ei oikein houkutellut lukemaan eivätkä kirjan eri novellien nimet kuulostaneet kovinkaan hyviltä. Kun aloitin ensimmäisen novellin lukemisen, täytyi keskittyä OIKEIN kunnolla siihen mitä luki. Ensivaikutelma kyseisestä Minna Canthin Kauppa Lopo novellista on kuitenkin suht hyvä, vaikka alussa en olisi edes halunnut aloittaa lukemista...

Ensivaikutelma

Kirja ulkoapäin katsottuna näytti suoraansanoen tylsältä ja kuivalta. Selatessani kirjaa en huomannut yhteyttä novellien välillä, mutta ehkä se löytyy kirjaa lukiessa.
Olen aloittanut kirjan lukemisen, mutta olen vielä aivan kokoelman alussa. Varsinkin novelli Kauppa Lopo jätti tilaa mielikuvitukselle novellin tavoin.

Aloitimme työn teon kirjan lukemisella ja keskustelemalla siitä, mitä olemme tähän mennessä saaneet luettua. Työn tekoamme vaikeutti hieman se, että ryhmämme jäsenet ovat poissa koulusta.

Päätimme, että jokainen ryhmän jäsen lukee kokoelman kokonaan ja valitsee yhden novellikirjailijan(ko. kokoelmasta) ja tekee hänestä esittelyn ryhmän blogiin. (Tää lähinnä tiedoksi muulle ryhmälle)

kirjasta.

Okei eli tää oli Ambrusinille lähinnä kun se sitten käy tsekkailees noi kirjat.
Eli meidän kirja on koulun äidinkielenluokasta lainattu Suomalaisia Mestari Novelleja. :)

oon eka! nojuu.

Hei tultiiks me jo johonki tuloksee siitä kirjasta et mikä luetaan?
voisin alkaa hikuttaa jo. :D